12.3.2012

Tabuista

Se, ettei hinkua täysillä lapsia on vieläkin jotenkin tabu. Pikkuhiljaa on alettu puhumaan siitä, etteivät kaikki ole super-äitejä ja pullantuoksuisia kodinhengettäriä. Tässä asiassa olen erityisen riemulla lukenut Katjan ajatuksia Project Mamassa. Mahtavaa että joku sanoo suoraan mitä mieltä on, eikä häpeile sitä ettei ole kiiltokuva-äiti. Koska todellisuus on etteivät kaikki sitä ole.

Lapsikuumeen todellinen puuttuminen on kuitenkin joko todella harvinaista tai muuten vaiettua, tai sitten niitä, jotka kuuluvat tähän kategoriaan, ei kiinnosta pureskella asiaa.

No, minua kiinnostaa. Myönnän riemumielin, että minusta olisi mukavaa haluta lapsia täysillä. Kun fiilis kuitenkin on se, että joskus olisi kiva olla lapsia, olisi mukavaa että niitä ihan aidosti haluaisi. Mutta kun ei niin ei.

Jos käy niin, että tulen raskaaksi, on se varmasti monen mielestä huutava vääryys, koska en lasta into piukkana halua. Uskon ja toivon kuitenkin, että sen tilanteen sattuessa kohdalle haluan sen lapsen into piukkana. Tekeekö se minusta huonomman äidin, jos kasvan vanhemmuuteen lapsen myötä?

Mutta voiko nykypäivänä sanoa, ettei täysillä hinkua ydinperhettä? Kukaan ei ainakaan tunnu sitä sanovan.

2 kommenttia:

  1. Vau. Eksyin tänne blogiin kun googletin keskusteluja ("vertaistukea") hakusanoilla ei vauvakuumetta. Meillä tilanne on nimittäin se että mulla (26v) ei oo eikä oo koskaan ollu vauvakuumetta kun taas avomiehellä on ERITTÄIN paha vauvakuume! Molemmilla on ollu vaikeeta tän tilanteen kanssa.
    Mulla on sama et tiedän haluavani lapsia "joskus elämässäni" mut ongelma on et milloin on "se joskus"? En usko että tuun koskaan olemaan valmis äidiks ja todella toivon et siihen kasvaa ja toivon et en tuu katumaan.
    Tänään nimittäin kerroin miehelle et jätin pillerit 5 päivää sit... Käyn edelleen taistoa pääni sisällä et mitä helvettiä oon menny tekemään, ja toisaalta et no miks ei?
    sori kauheesta tarinasta, tuli pakonomainen tarve vertaistukeen :D. AAAARGh mulla sekoo nimittäin nuppi kohta tän asian kanssa!

    T. Niina
    P.s. jatkan lukemista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, teilläkin on inha tilanne. Positiivista on kuitenkin, että haluat "sitten joskus", koska teillä on yhteinen pitkän ajan tavoite. Pahempi tilanne olisi, jos toinen haluaisi ja toinen ei.
      Mä olen pohdinnoissa (ja muiden tekstejä lukiessa) tullut siihen tulokseen, että raskausaika kasvattaa äidiksi tulemiseen ihan takuulla. Ei välttämättä tee kenestäkään "super-äitiä", mutta rakastavan vanhemman. Ja sehän on tärkeintä.

      Tsemppiä Niina teille! Voihan olla, että, odotuksen tunteet nousevat kun tietoinen päätös aloittamisesta on tehty.

      Vähän vastenhakoisesti kuitenkin totean loppuun, että noin isoja päätöksiä ei pidä tehdä sen vuoksi, koska toinen haluaa. Molempien ei tarvitse haluta yhtä paljon, mutta vastentahtoisesti (minun mielestäni) lasta ei pidä hankkia, se kun voi helposti aiheuttaa katkeruutta.

      Poista