4.5.2014

Hän on täällä

Hui, miten maailma voi heittää ympyrää niin lyhyessä ajassa. Maanantaina aamulla pakkasin läppärin laukkuun jatkaakseni töihin lääkärin jälkeen ja tiistai-aamuna hyppäsin taksiin ja lähdin synnyttämään pientä ihmistä. Ette usko miten epätodellinen olo oli moottoritiellä aamuruuhkassa. Katsottiin Miehen kanssa toisiamme: "Meidän lapsi on ihan kohta täällä." Molemmat yhtä hämmentyneinä.

Ja muutamaa tuntia myöhemmin hän oli todella täällä.

Kaikki meni lopulta hienosti, paremmin kuin uskalsin toivoa. Mitään komplikaatioita ei tullut, vaikka leikkaussali oli täydessä hälytysvalmiudessa placenta praevia major -diagnoosin takia - miestäkään ei päästetty mukaan vaikka yleensä suunniteltuihin sektioihin pääsee ja kovasti yritimme. Suuri kunnia tästä kuuluu lääkärillemme, sattumalta olimme ilmeisesti valinneet sairaalan huipun. Anestesialääkäri nimittäin kertoi briiffauksensa yhteydessä, että sairaalan henkilökunta käyttää meidän lääkäriämme, koska hän on vain niin hyvä. Se kertoo paljon, se.

Kolme yötä vietimme sairaalassa kerrassaan erinomaisessa hoidossa ja nyt olemme jo kotona. Pikku hiljaa opettelemme tuntemaan toisiamme ja muodostamaan rutiineita.

Hän on ihmeellinen.

Kaikki vuosien aikana kertyneet epäilykset ovat poissa, haluan vain huolehtia tästä pienestä ihmisestä, varmistaa, että hänellä on kaikki hienosti.

Yksi sana - onni.