17.3.2012

Aivopainia

Olen tällä viikolla paininut itseni kanssa kovasti tämän lapsiasian suhteen. Siis että haluanko ihan oikeasti (juuri nyt) tehdä kaikkeni tämän projektin kanssa. Toisaalta toivoisin, että juuri tässä kierrossa tulisin raskaaksi, jotta en joutuisi kammoamaani munatorvien aukiolotutkimukseen. Toisaalta olen taas miettinyt miten mulla on töissä juuri nyt ihan tosi kivaa ja erittäin lupaavia tulevaisuudenmahdollisuuksia, ja miten ne ovat tässä ja nyt, eivätkä välttämättä kädenulottuvilla enää raskauden jälkeen.

Moni on sitä mieltä, että töitä ehtii tehdä myöhemminkin. Pitää toki paikkaansa. Tilanteeni sattuu nyt vain olemaan sellainen, että mulla on juuri tällä hetkellä ainutlaatuinen kausi meneillään töissä ja on täysin mahdollista että sitä ei ole myöhemmin tarjolla.

Tietenkin on mahdollista, että raskauden jälkeen mun kohdalle osuu tilaisuus tehdä jotain vielä parempaa. Tai sitten ei. Ja jos ei, tulenko aina ja ikuisesti jossittelemaan missä voisin olla jos olisin "valinnut" toisin? Mahtavaa pohdiskelua ottaen huomioon, että on täysin mahdollista etten koskaan raskaudu.

Tästä blogista tulee hyvää vauhtia jossittelu-blogi. Mikä ei sinäänsä ole yllättävää ottaen huomioon valitsemani otsikon. Ja sen, että syy blogin aloittamiselle oli ennen kaikkea se, että mieheni inhoaa jossittelua ja jossain sitä pitää voida tehdä.

3 kommenttia:

  1. Taisin löytää blogisi Blogilistalta ja jäikin heti alusta seuraamaan. Jotenkin paljon samansuuntaisia mietteitä on itsellänikin jossain vaiheessa ollut. Ehkä sillä erolla, että vaikka en koskaan kokenut ns. biologista vauvakuumetta, olin kuitenkin jo aika aikaisessa vaiheessa ajatellut, että haluaisin jossain vaiheessa perheen jossa on lapsia. (Tällä havaa lapsi on siis jo kuvioissa.)

    Itsestäni on tuntunut, että elämässä ei ole koskaan hyvä aika saada lapsia. (Paitsi ehkä sitten niillä, elämän päätavoite on saada olla kotiäiti?)

    Toivotan tsemppiä ja onnea sinulle. Toivottavasti saat vielä tunteen, että asiat menivät niin kuin sinun elämässä pitikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana kuulla että joku muukin on paininut saman asian kanssa, ja vielä ratkaissut tilanteen lapsen hyväksi. Ehkä se ei sitten ole niin väärin hankkia lasta, vaikkei tunteenpaloa vielä olekaan.

      Ja oletan, että sinäkin olet tyytyväinen ratkaisuusi, vaikkei sitä kuumetta ollutkaan?

      Olet varmasti täydellisen oikeassa siinä, että koskaan ei ole hyvä aika saada lapsia. Sitä pitää itsellekin muistutella.

      Poista
    2. Juu olen kyllä ollut tyytyväinen tuon lapsen saantiin. Nyt olenkin siitä asti "vaikeillut" sen asian kanssa, että pitäisikö noita olla kaksi. Tällä hetkellä tuntuu, että ei. Tuon yhden kanssa on todella mukavaa, mutta en mitenkään kaipaa enää sitä vauva-aikaa.

      Poista