7.3.2012

Onnesta ja pysyvyydestä

Minulla ei ole varsinaisesti mitään syytä olla hankkimatta lapsia. (tiedän, lapsia ei hankita, vaan saadaan) Minulla on ihana, oikeastaan ihan mahtava aviomies, kaunis koti, pari hauskaa lemmikkiä ja kohtuullinen toimeentulo. Arkeni on nautittavaa ja mietin usein, että elämäni on ihan todella onnellista!

Tähän elämään mahtuisi hyvin lapsikin, ja monen mielestä lapsi on varmasti ainoa, joka elämästäni "puuttuu". Totta, meillä ei ole lasta, mutta en koe että se puuttuisi. Ei minulla ole purjevenettäkään, ja vaikka sellainen olisi ihan ok olla, ei minulta sitä 'puutu'.

Tavallaan pelkään, että se lapsi rikkoisi tämän ihanan harmonian. Ei voisi enää tulla kotiin pitkän työpäivän jälkeen ja rojahtaa sohvalle rentoutumaan, koska joku muu tarvitsisi huomiota. En voisi nukkua viikonloppuisin pitkään, koska joku heräisi aikaisin ja vaatisi muut mukaan.

Kukaan lapsiperheen jäsen ei koskaan myönnä katuvansa lapsiaan. Raskasta on, mutta on se sen arvoista! Ehkä näin, mutta entä jos ei ole? Entä jos minä kerta kaikkiaan arvostan sitä omaa aikaani, oman elämäni hallintaa niin paljon, että koen lapsen haitaksi liian usein? Entä jos minun elämäni onnellisuus on kiinni juuri niistä yksityiskohdista, jotka kuuluvat siihen juuri nyt, ja joiden menetys tekee elämästi vähemmän onnellista?

Moni parisuhde kaatuu arkeen pienten lasten kanssa. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kohta 10 vuotta ja arkea on nähty pakostakin. Silti olemme hyvin onnellisia yhdessä ja elämä tuntuu välillä edelleen vaaleanpunaiselta. Juuri niin kuin aina haaveilinkin. Entä jos se pieni stressipallo horjuttaisi tämän elämäni tukipilarin? Kaataisi seuraava 50 vuoden tulevaisuuteni? Onko se silloin sen arvoista?

Lapsi toisi mukanaan varmasti paljon onnea ja ihanaa uutta arkea. Erilaista onnea varmasti, mutta suurta sellaista. Valitettavasti onnea ei voi laittaa tärkeysjärjestykseen, varsinkaan kun se miten suurena kukin onnensa kokee, on todella subjektiivista.

Tärkeintä on kuitenkin onnellisuus, mistä sen sitten saakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti