Tänään oli taas ultra. Kuulemma mulla on hieno munarakkula. Repesin lääkärin kommentille. (oikeesti, miten munarakkula voi olla hieno?) Se sai varmasti taas vahvistusta näkemykselleen että mä olen vähän outo.
Kyselin lääkäriltä paljon myös muista hänen kommenteistaan, jolloin hän hieman hädissään totesi ennemminkin ajattelevansa ääneen, että eivät nämä asiat välttämättä mitään tarkoita. Jouduin taas vakuuttelemaan, että mä voin henkisesti ihan hyvin tämän asian kanssa ja ajattelen asiaa lähinnä pragmaattisesti ja siksi kyselen. En usko että ymmärsi.
Limakalvo on kuulemma aika ohut, mutta vielä normaalin rajoissa. Ilmeisesti se kuitenkin estää clomifen-kuurin, koska se ohentaa limakalvoa vielä entisestään.
Koska verikokeissa oli kaikki ok, selvitetään nyt vielä progesteroniarvo (vaikka se on kertaalleen jo mitattu ja todettu olevan ok) sen jälkeen kun ollaan saatu positiivinen ovulaatiotesti. Jos se on taas ok, on edessä munatorvien aukiolotutkimus. Sitä en varsinaisesti odota, olen lukenut liian monesta blogista miten kivulias se on. (esim. täältä ja täältä) Lääkärin mukaan ne harvat joilla se sattuu nyt vain ovat innokkaampia kertomaan negatiivisesta kokemuksesta. Jaa-a, en kyllä täysin osta.
Lopuksi lääkäri vielä hymyili kulmiensa alta ja totesi, että "muistakaa sitten myös ne yhdynnät" *heh heh*. Huoh, vaikka kyse on monelle vaikeasta asiasta, en ymmärrä miksi pitää puhua kuin lapselle. Arvostaisin huomattavasti enemmän puhtaan asiallista lääkäriä. Mutta ehkä mä olen tässäkin erilainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti