Vaikka minua epäilyttää, olen silti kovasti sitä mieltä, että haluan lapsen joskus. Eräs ystäväni totesi joskus, että "sitä ei ole koskaan valmis saamaan lapsia, mutta siihen kasvaa". Tätä olen yrittänyt pitää ohjenuoranani. Koska minulla ei ole mitään todellista syytä lykätä asiaa, on parempi yrittää pelata varman päälle sen verran kuin pystyy. En hetkeäkään epäile ettenkö haluaisi lasta enemmän kuin mitään muuta, kun se kerran tulostaan ilmoittaa.
Näin ollen mekin olemme aloittaneet projektin. Puhun projektista, koska siltä se tällä hetkellä tuntuu. Pahoittelut kaikille herkille, joille lapsi on puhdas tunneasia. Insinööri on insinööri, oli kyse sitten tekniikasta tai perheestä.
Projekti "aloitettiin" vähän häiden jälkeen, oikeastaan klassisesti häämatkalla. En halunnut sitä ennen aloittaa, koska jos olisikin tärpännyt, en olisi voinut nauttia matkalle suunnitellusta viinitilakierroksesta tai mennä sukeltamaan. Itsekäs rontti, kyllä, mutta eipähän tarvitse harmitella jälkikäteen. Joku muu on onnellinen, vaikka oksentaa koko häämatkansa raskauspahoinvoinnin takia, mutta minä en ole sellainen. Minulle häämatka oli Matka isolla M:llä. Sekä etukäteen että jälkikäteen.
Matkasta on nyt 1,5 vuotta ja sinä aikana on yritetty ja "yritetty". Mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut, ja vaikka asia ei nyt varsinaisesti stressaa, haluaa asian kanssa tehdä jotain. Jos projekti ei etene, on siinä ongelma, ja jos on ongelma, se tulee korjata!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti