30.7.2012

Lapsen viaton rakkaus

Tapasin viikonloppuna sisaruksiani ja heidän perheitään. Kaksi päivää täyttä showta, jonka jälkeen hiljainen koti tuntui maailman parhaalta paikalta.

Muutaman kerran pieni veljenpoika sai kyllä tätinsä sydämen sykkyrälle. Hänellä on nyt kausi, jolloin koetellaan vanhempien kärsivällisyyttä. Tällä kertaa se tapahtui kuitenkin siten, että ainoastaan täti kelpasi tekemään yhtä sun toista. Itkupotkuraivari ("Ha-lu-an Tädin!!!") hiljeni salamana päiväuniksi kun täti tuli viereen sängylle pötköttämään. Illalla pikkuherra sinnitteli myöhään hereillä, koska ei suostunut menemään nukkumaan ennen kuin saunassa ollut täti tuli lukemaan iltasatua. Sitten pystyi käpertymään suosiolla kainaloon nukkumaan. Pienessä seremoniassa kun piti keskittyä, kelpasi ainoastaan äidin tai tädin syli, ei edes isoäidin.

Kovempikin sydän siinä sulaa. <3

25.7.2012

Lapsen hinta

Osana pohdintojani kävin tutustumassa myös Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry:n sivuilla. Jotenkin petyin suunnattomasti siihen, että sen sijaan että sivusto jotenkin antaisi eväitä asian pohdiskeluun ja vertaistukea, materiaali tuntui olevan ennemminkin vain sitä varten, että voi puolustautua muuta maailmaa vastaa. Välillä meininki tuntui jopa vihamieliseltä.

Eräs mihin myös kiinnitin huomiota oli, että yksi sivun artikkeli kertoi lapsen hankinnan kustannusvaikutuksesta. Tämä jotenkin vei viimeistään maun sivustosta. Ei kai kukaan mieti lapsen hankintaa raha-asioiden kannalta?? "Joo, me päätettiin luopua lapsihaaveista ja lähteä sen Etelä-Amerikkaan. Hieno reissu." Varmasti lapsen hankkiminen maksaa, ei sitä kuka varmasti kyseenalaista, mutta tuntuu jotenkin todella vieraalta ajatukselta lähteä omia ajatuksiaan nojaamaan tämän varaan. Tai toisaalta, ei mulla lapsettomana pyöri mielessä miten paljon säästänkään, kun ei ole lasta. Kyllä sille rahalle aina löytyy joku sopiva reikä.

En myöskään ymmärrä kustannuksia työnajantajalle argumenttina tähän keskusteluun. Jos raskaudesta koituu liikaa kustannuksia äidin työnantajalle, on vika järjestelmässä, ei raskaana olevassa naisessa.

Lapsen, ja varsinkin raskauden ja synnytyksen, hinta on pyörinyt mielessä viime aikoina muutenkin. Harkitsemme (pysyvää) muuttoa ulkomaille, ja putoamme tällöin Suomen terveydenhuollon piiristä. Mahdollisessa kohdemaassamme on kyllä laadukas sairaanhoito, mutta samalla kovin kallis. Ulkomaalaisten synnytys ostetaan "pakettina", eli etukäteen päätetään otetaanko alatiesynnytys vai keisarinleikkaus. Homma toimii ok niin kauan kuin kaikki menee kuten pitääkin. Jos synnytyksessä kuitenkin tulee komplikaatioita, voi loppusumma olla helposti useampi kymmenen tuhatta. Ja tämä summa koettelee kyllä kukkaroa pahemman kerran. Asiaan tietenkin kuuluu, että "synnytysvakuutuksia" ei juuri ole, ja ne olemassa olevatkin ovat kovin arvokkaita.

Jännää, jos pitää miettiä onko synnytykseen oikeasti varaa.

11.7.2012

Onnellinen takaisku

Olen onnistunut jättämään projektin taka-alalle. Olen nauttinut elämästä, Miehestä ja kesästä. Suuri syy tähän on se, että elämässä tapahtuu työpuolella nyt niin jänniä juttuja, että olen saanut itseni kiinni ajattelemasta, että raskautuminen juuri nyt pilaisi kaiken.

Tunsin helpotusta kun tutut vatsakivut alkoivat tänään ajallaan.

Olen tavallaan palannut takaisin blogini alkupisteeseen, kysymykseen entä jos ei. Olen jotenkin todella levollinen projektin suhteen; miettinyt välillä miten kaikkien ei ehkä kuulukaan saada lapsia, ja miten sille voi olla jokin suurempi syy ettei ole tärpännyt. Ehkä meidän yhdistelmämme on jotenkin katastrofaalinen ja kroppa tekeekin palveluksen abortoimalla yritykset.

Olen tavannut tuttuja lapsiperheitä ja ihmetellyt, miten en jaksaisi sitä 24/7 menoa ilman omaa rauhaa. Toisaalta olen tavannut ystäväni keskos-vauvan, jonka kommunikointi äitinsä kanssa sai sydämen tulvahtamaan täyteen äidinrakkautta ja ymmärrystä siitä, miten ainutlaatuisesta ja ihanasta suhteesta on kyse.

Olen tuskaillut, miten after work -seuraa on kovin vaikeaa saada, kun suurin osa porukasta on raskaana tai ihan pienten lasten vanhempia.

Olen kyseenalaistanut omat motiivini haluta lapsi. Miettinyt olisiko minulla rohkeutta ja toisaalta aitoa halua olla vapaaehtoisesti lapseton. Tai sitä voinko edes olla vapaaehtoisesti lapseton, kun olen yrittänyt lasta kohta kaksi vuotta.

Miten ihmeessä sitä voikaan tietää, haluaako lapsen?