Lääkäri soitti tänään, koepala osoitti salamatkustajan vaarattomaksi ja hyvälaatuiseksi. Valtakunnassa kaikki hyvin.
Huh, kylläpä helpotti.
2.10.2012
24.9.2012
So far so good
Kävin tänään ultraäänessä selvittelemässä kyhmyn taustoja. Muutoshan sieltä löytyi, ei gyne väärillä jäljillä ollut. Tämä lääkäri oli kuitenkin onneksi sitä mieltä, että kyseessä on todennäköisesti fibroadenooma, joka on hyvälaatuinen kasvain. Köntästä otettiin varmuuden vuoksi paksuneulanäyte, jolla sen laatu saadaan varmistettua. Nämä tulokset tulevat n. viikon päästä, eli silloin viimeistään tiedetään mikä tyyppi mun rintaan on kiinnittynyt.
Iso kivi vierähti kuitenkin, melkoisesti tässä on jännittänyt ja stressannut viime päivinä. Itseäni helpotti jotenkin erityisesti lääkärin toteamus ennen kuin hän poistui huoneesta: "sitten 40v jälkeen kannattaa alkaa seuraamaan tarkemmin". Minulle se tarkoitti samaa kuin "kaikki hyvin, palataan asiaan joskus 10v päästä!"
Iso kivi vierähti kuitenkin, melkoisesti tässä on jännittänyt ja stressannut viime päivinä. Itseäni helpotti jotenkin erityisesti lääkärin toteamus ennen kuin hän poistui huoneesta: "sitten 40v jälkeen kannattaa alkaa seuraamaan tarkemmin". Minulle se tarkoitti samaa kuin "kaikki hyvin, palataan asiaan joskus 10v päästä!"
18.9.2012
Kyllä nyt koetellaan
Voi nyt sanonko mikä. Juuri kun pääsin yli edellisestä elämänmuutoksenpelosta, saan seuraavan päänvaivan syliini.
Kävin suunnitelmien mukaisesti gynellä tarkastuksessa, odottaen että tulos on se sama vanha "kaikki kunnossa". No eipäs sitten ollutkaan. Lääkäri meni ja löysi kyhmyn toisesta rinnastani. Perfect. Just perfect.
Mä taidan olla ajoituksen kruunaamaton kuningatar. Olisiko Mitenkään Mahdollista, että saisin rauhassa keskittyä tähän muuttoon ja uusiin töihin?!? Näköjään ei. Nyt sitten odotellaan pääsyä jatkotutkimuksiin, jotta kyhmyn laatu saadaan selville.
Tiedän toki, että suurin osa poikkeamista on hyvälaatuisia, eivätkä vaadi edes mitään hoitoja tai toimenpiteitä. Psyykaankin itseäni nyt täysillä sen suhteen, että näin on minunkin tapauksessani. Mutta entä jos ei olekaan?
Kävin suunnitelmien mukaisesti gynellä tarkastuksessa, odottaen että tulos on se sama vanha "kaikki kunnossa". No eipäs sitten ollutkaan. Lääkäri meni ja löysi kyhmyn toisesta rinnastani. Perfect. Just perfect.
Mä taidan olla ajoituksen kruunaamaton kuningatar. Olisiko Mitenkään Mahdollista, että saisin rauhassa keskittyä tähän muuttoon ja uusiin töihin?!? Näköjään ei. Nyt sitten odotellaan pääsyä jatkotutkimuksiin, jotta kyhmyn laatu saadaan selville.
Tiedän toki, että suurin osa poikkeamista on hyvälaatuisia, eivätkä vaadi edes mitään hoitoja tai toimenpiteitä. Psyykaankin itseäni nyt täysillä sen suhteen, että näin on minunkin tapauksessani. Mutta entä jos ei olekaan?
11.9.2012
He ovat täällä
Ei tarvitse enää jännittää, sillä ystäväni saapuivat. Viikon myöhässä, mikä ei millään muotoa mene akateemisen vartin sisään, vaan koetaan pelkästään huonona käytöksenä.
Fiilis on aika neutraali. Toki harmittaa, koska päätöksestäni huolimatta ehdin jo rakentaa niitä pilvilinnoja, mutta toisaalta helpottaa, koska onpahan yksi todella iso liikkuva osa vähemmän. Ehdin nimittäin jo hädissäni selvittämään mitä synnytys kohdemaassa maksaisi, ja kurkkua kuristaa pelkkä ajatuskin komplikaatioiden kustannuksista. Sanon vaan, että Suomessa asiat ovat todella hyvin. Ja ennen kuin joku sanoo, ettei lapselle voi laittaa hintaa, voin kertoa, että worst case -tarinat kertoivat 60.000$ ja 100.000$ suuruisista laskuista. Näihin laskuihin eivät vakuutusyhtiöt millään tavoin osallistu, koska raskaus on ei ole sairaus. Jotenkin näiden vuosien jälkeen olen täysin vakuuttunut siitä, että mun synnytys, jos se koskaan tulee tapahtumaan, ei tule menemään kuin oppikirjassa.
Ehdin myös fiksuna tyttönä googlaamaan korkean kuumeen ja myöhässä olevien menkkojen syy-yhteyttä. Mitään kovin yksimielistä ei löytynyt, mutta ilmeisesti korkealla kuumeella ja keskenmenolla on jonkin verran tekemistä keskenään. Minulle ei tosin käynyt selväksi kumpi on syy ja kumpi seuraus. Olen joka tapauksessa syvällä sisimmässäni täysin vakuuttunut siitä, että matkustaja hyppäsi kyytiin, mutta tipahti matkasta. Ja kieltäydyn esimerkiksi hyväksymästä, että muuton aiheuttamalla stressillä olisi mitään tekemistä kummankaan asian kanssa. Ja jollain käsittämättömällä tavalla se lohduttaa, koska se tarkoittaa, että hedelmöittyminen On Mahdollista.
Toisten täytyy repiä riemua eri asioista kuin toisten.
Fiilis on aika neutraali. Toki harmittaa, koska päätöksestäni huolimatta ehdin jo rakentaa niitä pilvilinnoja, mutta toisaalta helpottaa, koska onpahan yksi todella iso liikkuva osa vähemmän. Ehdin nimittäin jo hädissäni selvittämään mitä synnytys kohdemaassa maksaisi, ja kurkkua kuristaa pelkkä ajatuskin komplikaatioiden kustannuksista. Sanon vaan, että Suomessa asiat ovat todella hyvin. Ja ennen kuin joku sanoo, ettei lapselle voi laittaa hintaa, voin kertoa, että worst case -tarinat kertoivat 60.000$ ja 100.000$ suuruisista laskuista. Näihin laskuihin eivät vakuutusyhtiöt millään tavoin osallistu, koska raskaus on ei ole sairaus. Jotenkin näiden vuosien jälkeen olen täysin vakuuttunut siitä, että mun synnytys, jos se koskaan tulee tapahtumaan, ei tule menemään kuin oppikirjassa.
Ehdin myös fiksuna tyttönä googlaamaan korkean kuumeen ja myöhässä olevien menkkojen syy-yhteyttä. Mitään kovin yksimielistä ei löytynyt, mutta ilmeisesti korkealla kuumeella ja keskenmenolla on jonkin verran tekemistä keskenään. Minulle ei tosin käynyt selväksi kumpi on syy ja kumpi seuraus. Olen joka tapauksessa syvällä sisimmässäni täysin vakuuttunut siitä, että matkustaja hyppäsi kyytiin, mutta tipahti matkasta. Ja kieltäydyn esimerkiksi hyväksymästä, että muuton aiheuttamalla stressillä olisi mitään tekemistä kummankaan asian kanssa. Ja jollain käsittämättömällä tavalla se lohduttaa, koska se tarkoittaa, että hedelmöittyminen On Mahdollista.
Toisten täytyy repiä riemua eri asioista kuin toisten.
10.9.2012
Piina jatkuu
Menkat 6 päivää myöhässä, eikä mitään tuntemuksia niiden lähestymisestä. Sen sijaan päälle on iskenyt kova kuume, yli 39°, eikä mulla ole yleensä koskaan kuumetta. Jos on, maksimissaan joku 37,5.
Sattumalta mulla on gyne varattuna tälle viikolla, jonne pitää mennä ellei menkat nyt yhtäkkiä ala. Tarkoitus oli mennä ihan vain vuosihuoltoon ennen lähtöä, mutta katsotaan nyt mitä siellä selvitellään. Uuden testin ajattelin tehdä ennen lääkäriin menoa, en aiemmin.
Huh huh.
Sattumalta mulla on gyne varattuna tälle viikolla, jonne pitää mennä ellei menkat nyt yhtäkkiä ala. Tarkoitus oli mennä ihan vain vuosihuoltoon ennen lähtöä, mutta katsotaan nyt mitä siellä selvitellään. Uuden testin ajattelin tehdä ennen lääkäriin menoa, en aiemmin.
Huh huh.
7.9.2012
Jännitystä ilmassa
Jännitystä on ilmassa monella tapaa. Kerroin aiemmin, että suunnittelemme muuttoa ulkomaille, ja nyt se on varmistunut - lähtö on edessä! Hurjaa, ja samalla niin ihanaa. Uusi elämä on edessä monella tapaa ja vatsassa pyörii perhoset sellaisella hyvällä tavalla. :)
Sen sijaan vatsassa eivät pyöri perhoset sellaisella huonolla tavalla. Kellontarkat ystäväni ovat kolmatta päivää myöhässä. Ja ne eivät ole Koskaan näin paljon myöhässä. Tein eilen jo testin, negatiivisen, mutta tänäänkään heitä ei kuulu.
Voi pojat minkä tempun minulle teettekään jos yhtäkkiä nyt saatte sen munasolun kiikkiin. Suunnitelmat ovat viittä vaille valmiit, lentolippu polttelee taskussa, ja uudet super-mielenkiintoiset työtehtävät odottavat. Ei tiedä mitä ajatella.
Sen sijaan vatsassa eivät pyöri perhoset sellaisella huonolla tavalla. Kellontarkat ystäväni ovat kolmatta päivää myöhässä. Ja ne eivät ole Koskaan näin paljon myöhässä. Tein eilen jo testin, negatiivisen, mutta tänäänkään heitä ei kuulu.
Voi pojat minkä tempun minulle teettekään jos yhtäkkiä nyt saatte sen munasolun kiikkiin. Suunnitelmat ovat viittä vaille valmiit, lentolippu polttelee taskussa, ja uudet super-mielenkiintoiset työtehtävät odottavat. Ei tiedä mitä ajatella.
6.8.2012
Eri tahtiin
Me olemme edenneet Miehen kanssa projektissa varsin samaan tahtiin - eli kummallakaan ei ole ollut suurta kiirettä. Vaikka itse en ole mitenkään erityisesti intoillut muiden lapsista, olen silti aina suhtautunut heihin (mielestäni) neutraalisti. Joskus on hieman jopa hävettänyt, kun Mies on niin selkeästi osoittanut, ettei ole kiinnostunut vaahtosammuttimista tai hän on jopa kiusaantunut heistä.
Nyt on kuitenkin aistittavissa selkeää muutosta. Huomaan yhä useammin, että Mies hymyilee lapselle, hän jopa leikkii heidän kanssaan ja opettaa elämän ihmeitä. Jonkun kerran olen jopa ollut näkevinäni sellaisen pikaisen, ohimenevän, minuun kohdistuvan "eikö tällainen olisi kiva" -katseen. Tämä on uusi käänne meidän perheessä. Minä reagoin Projektin ongelmiin huomattavasti raskaammin kuin Mies, mikä oli omiaan rauhoittamaan tilannetta. Koskaan ennen se ei ole ollut Mies, joka indikoisi suurempaa intoa.
Nyt onkin sitten alkanut mietityttämään miten tämän asian kanssa nyt edetään. Koska omat fiilikset ovat olleet epäselvät, on ajatus hoidoista ollut todella vieras ja kaukainen. Eikä Mieskään ole sitä kiistänyt. Jos toinen nyt kuitenkin selvästi voimakkaammin alkaa jälkikasvua kaipaamaan, mitä se tarkoittaa minun kohdallani? Lasta ei tietenkään hankita, jos vain toinen haluaa, mutta toisaalta olen edelleen sitä mieltä, että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Mutta kuinka pitkälle olen valmis menemään, että se olisi tullakseen? Ja miten tällaista asiaa voi käsitellä, kun mahdolliset hoidot osuvat ennen kaikkea allekirjoittaneeseen? Keskustelu on haastavaa, koska Mies ei voi "vaatia" hoitoja, koska se olen minä jota siinä muokataan ja mukiloidaan. Toisaalta minun on todella vaikea "kieltää" toiselta isyyttä, jos siihen olisi mahdollisuus. Vaikka kuinka pienikin. Yhdestä asiasta olen varma, ja se on se, että minulla on maailman paras Mies, josta en halua luopua.
Tuntuu vaikealta keskustella yhdessä aiheesta "tuleeko meille lapsi", kun historia on kiusallisen selvästi osoittanut, ettei kyse ole meidän päätöksestämme.
Nyt on kuitenkin aistittavissa selkeää muutosta. Huomaan yhä useammin, että Mies hymyilee lapselle, hän jopa leikkii heidän kanssaan ja opettaa elämän ihmeitä. Jonkun kerran olen jopa ollut näkevinäni sellaisen pikaisen, ohimenevän, minuun kohdistuvan "eikö tällainen olisi kiva" -katseen. Tämä on uusi käänne meidän perheessä. Minä reagoin Projektin ongelmiin huomattavasti raskaammin kuin Mies, mikä oli omiaan rauhoittamaan tilannetta. Koskaan ennen se ei ole ollut Mies, joka indikoisi suurempaa intoa.
Nyt onkin sitten alkanut mietityttämään miten tämän asian kanssa nyt edetään. Koska omat fiilikset ovat olleet epäselvät, on ajatus hoidoista ollut todella vieras ja kaukainen. Eikä Mieskään ole sitä kiistänyt. Jos toinen nyt kuitenkin selvästi voimakkaammin alkaa jälkikasvua kaipaamaan, mitä se tarkoittaa minun kohdallani? Lasta ei tietenkään hankita, jos vain toinen haluaa, mutta toisaalta olen edelleen sitä mieltä, että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Mutta kuinka pitkälle olen valmis menemään, että se olisi tullakseen? Ja miten tällaista asiaa voi käsitellä, kun mahdolliset hoidot osuvat ennen kaikkea allekirjoittaneeseen? Keskustelu on haastavaa, koska Mies ei voi "vaatia" hoitoja, koska se olen minä jota siinä muokataan ja mukiloidaan. Toisaalta minun on todella vaikea "kieltää" toiselta isyyttä, jos siihen olisi mahdollisuus. Vaikka kuinka pienikin. Yhdestä asiasta olen varma, ja se on se, että minulla on maailman paras Mies, josta en halua luopua.
Tuntuu vaikealta keskustella yhdessä aiheesta "tuleeko meille lapsi", kun historia on kiusallisen selvästi osoittanut, ettei kyse ole meidän päätöksestämme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)