2.5.2012

Itkukohtaus

No niin, tulipas sekin sitten koettua. Ensimmäinen kunnon itkukohtaus.

Syötiin viikonloppuna illallista hyvien ystävien kanssa ravintolassa, ja jostain syystä mulle tuli heti sisään astuessa sellainen olo, että ystäväni (yksi parhaista) on raskaana. Tiesin heidän aloittaneen projektin tänä vuonna ja tuntosarvet taisivat olla aika herkkinä. Kun tuli ensimmäisen viinikierroksen aika, ystäväni sanoi aika pontevasti tarjoilijalle, ettei ota viiniä.

Pang! Selvä peli. Ensimmäinen reaktio oli, no, epätoivo ja v***tus. "Miksi noikin onnistuivat heti?!" Fiilikset olivat aika maassa, ei paljoa huvittanut seurustella iloisesti, ja dinneri oli vasta alussa. Hyvä puoli oli, että koska huomasin tilanteen itse, ehdin käsittelemään asiaa itsekseni ennen kuin piti syöksyä onnittelemaan. Sain olla pettynyt ja harmissani itsekseni ennen kuin muut kiinnittivät huomiota reaktiooni. Sain olla rauhassa vaisu. Pääruuan aikana eräs toinen pöydässä sitten kysyi suoraan, että kauanko tätä arvausleikkiä jatketaan, jolloin he paljastivat tilanteen. Kyllä, lapsi on tulossa syksyllä. Tässä vaiheessa olin jo ehtinyt kokoamaan itseni, ja hymyilin aurinkoisesti ja onnittelin. Hyvä näin, iloinen asiahan se on.

Kotiin kun päästiin, romahdin. Aloin vain itkeä. Kaikki ne tähänastiset pettymykset purkautuivat ulos. Mies taisi ensin vähän pelästyä mun reaktiota, mutta sen jälkeen ehkä ymmärsi, miten vakavasti olen kuitenkin tämän koko jutun ottanut pohjimmiltani. Ja toimi juuri niin kuin pitikin. Otti syliin, silitti, ja selitti miten tässä nyt mennään miten elämä päättää. Ja jos elämä päättää toisin kuin me, mietitään jotain muuta. <3 Ihana mies. Oikeassahan se on, ihan samaa mieltä minäkin olen järjellä ajateltuna. Joskus ne tunteet ottavat vain vallan, kuten viikonloppuna.

Kai se on myönnettävä, ei tässä nyt enää vain katsota ja kokeilla mitä tapahtuu. On valahdettu yrittämisen puolella.

8 kommenttia:

  1. Tiedän niin tämän tunteen. Voi, kunpa sitä osaisikin olla aidosti iloinen toisten puolesta, niin kuin vaikka pari vuotta sitten. Nykyään kouraisee vaan syvältä ja ensimmäinen ajatus on "Eikä! Miksi kaikki muut mutta ei me?". Vaan, pakkohan se on uskoa, että kyllä mekin jonain päivänä ollaan onnittelun kohteena... Jonain päivänä.

    VastaaPoista
  2. Seuraavalla kerralla se ei ehkä tunnu yhtä pahalta. Tai sitten tuntuu. Tai seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa se oletkin sinä joka kieltäydyt viinistä.

    Sinulla on hyvä mies :)

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti olet oikeassa. Lähdetään liikkeelle siitä että olet. Olethan oikeassa miehenkin suhteen. ;)

    Kiitos.

    VastaaPoista
  4. joo.. tota se niin on. miks ei me?

    ja miten ihmeessä niin moni tulee vahingossa raskaaksi ja kuitenkin niin moni yrittämällä yrittää eikä tapahdu mitään?

    ihana mies sulla kyllä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi muiden vahingossa raskaaksitulo on mulle henkilökohtaisesti niin iso mysteeri. Jos täällä päässä pitää ajoittaa niin tarkkaan ja tähtien olla kohdillaan just eikä melkein, miten voi olla mahdollista että toiset vain toteaa että oho, näin kävi. Millaisia ihmeen super-soluja niillä on, että ne taistelevat vaikka e-pillerien läpi?!

      Poista
    2. Ja niin, kiitos. Mies on kyllä ihana. :)

      Poista