Kaverit kävivät meillä lastensa kanssa. Heillä on niitä kaksi, 2- ja 4-vuotiaat. Vaikka vanhempi on meidän kummipoika ja tosi nasta tyyppi, jäin miettimään heidän vierailunsa jälkeen miten kyllästyneesti heihin suhtauduin. En vain jaksanut.
Kyse ei ollut siitä, että olisin jotenkin peilannut omaa "epäonnistumistani", vaan mua ei vain jaksanut kiinnostaa pieni ihminen ja sellaisen kanssa toimiminen. Kärsivällisyys loppui tempoiluun, ja odotin vain sitä, että he lähtisivät, tulisi hiljaista, ja voisimme olla aikuisten kesken.
Niinpä juuri aikaan saatu muka-halu saada lapsia kääntyi sellaiseksi "haluanko mä sittenkään, koskaan, saada lapsia" -pohdiskeluksi. Takaisin alkupisteessä.
Nämä ei oo kyllä helppoja... Minulla hormonit sai aikaan lähes anti-lapsi-ihmisestä lapsiystäväksi muutumisen. Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että lähinnä kiinnostaa sellaiset oman lapsen ikäiset.
VastaaPoistaSuurella todennäköisyydellä voinee luottaa siihen, että hormonimylläkän ja kiintymyksen ansiosta sen oman ipanan kitinä ei kuulosta lainkaan niin pahalta kuin muiden. Mutta toisaalta elämä voi olla monin tavoin erinomaista ilman sitä ipanaakin.
Ei oo helppoa! Eikä tässä valitettavasti voi edes ketään toista neuvoa ;)
Voi kun joku voisikin neuvoa! Mennä pään sisään ja sanoa, että kyllä sinä oikeasti lapsen haluat, tai että lapsi on vain yhteiskunnan paineen aiheuttama muka-tahto. Olisi niin paljon helpompaa!
PoistaToisille se on näin helppoa.
Mutta hyvä kuulla, että sulla tuo meta-morfoosi tapahtui.
Veikkaan ja väitän, että ne on ne geenit ja hormonit, jotka tähänkin asiaan vaikuttavat. Oma siskontyttö ja miehen siskonpoika ovat välillä tasan yhtä ärsyttäviä, mutta jotenkin sitä pinnaa ja kiintymystä vaan piisaa enemmän siihen omaan lähisukulaiseen. Ei ole harvinaista, että tuttavien lapset ottavat välillä raskaastikin hermoon...
VastaaPoistaUsein jonkun pidemmän lapsenlikkakeikan jälkeen kyllä tulee enemmän kuin mielellään omaan kotiin, rauhaan, ja hiljaisuuteen - jossa ei tarvitse pelätä että istuu sohvalla pukluun, kuolaan, soseeseen, legoukkoon jne.