21.4.2012

Itseanalysointia

Argh, nyt aloitin sekoilemisen. Olen taputellut itseäni olkapäästä, koska olen ottanut tämän projektin niin pragmaattisesti, enkä stressaa tai mieti sitä juurikaan. Nyt kuitenkin huomaan vähän väliä "oireita" raskaudesta.

Lähestyvää vappua pohdittaessa sanoin miehelleni, ettei juhliminen normiporukassa oikein innosta, koska voisin ottaa tänä vuonna vähän rauhallisemmin. Mitä? Minä, joka innostun viinisaavista hyvien kaverien kesken AINA, ehdotan että voitaisiin tehdä jotain muuta ja ottaa rauhallisemmin. Mun on pakko olla raskaana.

Tällä viikolla oltiin kummitytön 3-v-synttäreillä. Siellä oli tarjolla ruokaa ja ruuan kanssa viiniä. Mun ei tehnyt viiniä lainkaan mieli, vaan join pelkästään vichyä. Say what? Minä, joka en juuri koskaan kieltäydy lasillisesta viiniä, en halunnut maistaakaan. Selvästi raskaana.

Olen hirveä vilukissa, siis oikein todella. Meillä kotona mies hyppii t-paidassa samaan aikaan kun minä vedän villapaitaa päälle ja pidän tyytyväisenä sukkiksia housujen alla. Tai saata istua autossa pari tuntia toppatakki päällä ilman mitään vaikeuksia, lämmöstä nauttien. Tällä viikolla autossa laitoin ilmastoinnin päälle täysillä, koska mulla tuli vartin ajon jälkeen kuuma. Hormonit sekaisin, sen on pakko olla raskaus.

Mikä mua vaivaa, mielikuvitus tekee jäynää mun kustannuksella oikein kunnolla!? Otetaanpa askel taaksepäin ja vähän rauhallisemmin. Hyppysellinen realisimia, kiitos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti