4.4.2012

Muiden reaktiot

Mä en ole mitenkään erityisen laajasti mainostanut tätä meidän projektia, vaikken sitä ole sen suuremmin peitellytkään. Lähimmät ystävät tietävät, sekä muutama muu, joiden kanssa aihe on tullut esille ja joiden kanssa aiheen käsittely on tuntunut luontevalta.

Yksi syy miksen olen tästä enempää mesonnut on se, että olen aiemmin samassa jamassa olleiden ystävien kohdalla kuullut häkellyttäviä reagointeja. Ja jos muiden kohdalla asia on pöyristyttänyt, en edes halua tietää miten reagoida jos kyse olisi mun omasta tilanteesta.

Mulla on pari ystävää, jotka ovat saaneet lapsensa ns. pitkän kaavan kautta, ja heille molemmille projekti oli äärimmäisen raskas. Kerran kävi niin, että ystäväni oli jälleen saanut inseminaation jälkeisen keskenmenon ja oli tilanteesta ns. pahasti rikki. Istuimme hänen ja toisen kaverin kanssa kahvilla, kun yhtäkkiä ystäväni huomasi kehyksiin laitetun ultrakuvan ja tajusi kaverimme olevan raskaana. Kaverimme siitä sitten intoutui hehkuttamaan asiaa. Ystäväni hanskasi tilanteen, mutta poistui vähän myöhemmin ennenaikaisesti. Jälkikäteen totesin kaverille varovasti, että vastaisuudessa kannattaa varmaan olla hieman diskreetimpi, kun tietää toisen tilanteen. Vastaus oli "Kyllä sen nyt pitää oppia tulemaan tilanteen kanssa toimeen" ja myöhemmin vielä lisäsi, ettei ymmärrä näitä lapsettomuus-stressaajia, koska "ei siitä pitä tehdä elämää suurempaa tilannetta jos ei heti tärppää". Niin, kun itse onnistuu muutaman kuukauden projektin jälkeen, pystyykin toisen puolesta kommentoimaan. Eikä mun mielestä ole ystävän tehtävä koetella miten toinen hanskaa tilanteen.

Toinen mistä mulla nousee niskakarvat pystyyn ovat nämä, jotka sympatiseeraavat oman "kokemuksen" perusteella. Kaksi kaveria ovat lohdutelleet, miten ymmärtävät tilanteen, sillä kärsivät itsekin lapsettomuudesta ennen onnistumistaan. Toinen tuli raskaaksi yli kolmen kuukauden yrittämisen jälkeen, toinen rassukka joutui yrittämään melkein puoli vuotta.

wtf?

3 kommenttia:

  1. Hmmm...niin. Kyllähän se niin on ,että loppujen lopuksi oma napa on kaikkein tärkein, tai sille ainakin tuntuu.

    Kyllä sen verran pitäisi olla empaattistajärkeä, että lapsettomuustilanteessa ajattelee toisen tunteita. Vähän kova asenne kyllä oli kaverillasi. Kyllä kaverisi varmaan oppii ajan kanssa tulemaan tilanteen kanssa toimeen, mutta vähän tuli mieleen tuon hehkutuksen kanssa mielikuva tyypistä joka ampuu toista singolla. Sille se varmasti toisesta tuntui.

    VastaaPoista
  2. Mun pitäis varmaan vähän miettiä ystävyyttä uusiksi tuollaisen tyypin kanssa, jos olisin se keskenmenon saanut. Kyllähän sitä saa omasta onnesta nauttia, mutta kaikella aikansa ja paikkansa, eikä toisen avoimeen haavaan tuolla tavalla kertakaikkisesti saa hieroa suolaa. Julmaa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikkei kyse ollut minusta, täytyy myöntää että maku meni pahasti ja mulla on ollut isoja vaikeuksia löytää läheisyyttä hänen kanssaan tuon jälkeen. Ei tarkoituksella, mutta tuollainen suhtautuminen kyllä kavahdutti.

      Poista