30.11.2012

Neljä on liikaa

Hiljaista on ollut. Ei ole ollut oikein mitään sanottavaa. Enkä toisaalta ole halunnut väkisinkään asiaa kaivella.

Mutta kyllä minä niin mieleni taas pahoitin. Aamu alkoi sillä, että selasin nopeasti blogeja (en nykyisin seuraa muiden tilanteita päivittäin) ja kävi ilmi, että kaksi kanssasisarta on tullut raskaaksi. Toki olen iloinen, kun pitkä odotus päättyy onnellisesti, mutta kyllähän se kouraisee.

Päivällä tapasin erään henkilön, jonka kanssa olemme neuvotelleet yhteistyöstä työrintamalla. Hän aloitti tapaamisemme kertomalla, että nyt on tullut esiin sellaisia henkilökohtaisia asioita, jotka vaikuttavat tilanteeseen. Ei olisi tarvinnut jatkaa, mutta sanoi hän sen kuitenkin ääneen. Raskaana. Olin iloinen hänen puolestaan, juttelimme siitä miten tässä iässä asia ei voi enää miettiä onko hyvä aika vai ei, vaan on otettava kiitollisuudella vastaan jos lapsi on tullakseen. Hymyilin, ja samalla mietin miten minäkin voisin ottaa lapsen kiitollisuudella vastaan.

Iltapäivällä kävin tutustumassa erääseen toimistotilaan, johon muuttamista harkitsemme. Siellä oli paikalla joukko todella mukavia ihmisiä ja tunsin heti yhteenkuuluvuutta. Tilassa työskentelee tällä hetkellä vain yksi nainen ja sillä hetkellä kun hän astui esiin muiden takaa, no, arvaatte varmaan. Vatsanseutua hallitsi todella kaunis pieni kumpu, josta ei voinut erehtyä.

Jotenkin tämä neljäs saman päivän aikana oli liikaa. Jotenkin minä mieleni niin pahoitin.

7 kommenttia:

  1. Neljä on todellakin liikaa! Yhden päivän aikana. Minä en tietoisesti käytä enää facebookia, ystävilläni ei ole muuta jaettavaa, kuin lapsiensa kuvia päivästä toiseen. En kadehdi heidän onneaan, mutta minun on saatava ajatella välillä muuta. Se on välillä järkyttävää, millä ryöpyllä niitä vauvamahoja tulee vastaan. Miten jotkut onnistuvat tulemaan raskaaksi, tekemään uuden ihmisen, se kummastuttaa minua joka päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla menee välillä ihan hyvin, facebookin lapset ei häiritse, mietin ettei meillä ehkä tarvitse lasta ollakaan. Mutta sitten tulee näitä romahduksia kun tuntuu, että koko universumi haluaa korostaa minun olevan poikkeava. Silloin sattuu.

      Toinen on nämä "Joo, mä tiedän, lapsettomuus on kauheaa, meilläkin kesti puoli vuotta ennen kuin tultiin (luomusti) raskaaksi."

      Poista
  2. Se on kyllä kummallista, miten niitä tiineitä ihmisiä tulee vastaan aina juuri silloin, kun itse on herkimmillään asian suhteen. Ja muutenkin aina laumoittain. Neljä samana päivänä on kyllä ehdottomasti ihan liikaa. :\

    VastaaPoista
  3. Juttelin pari päivää sitten toisella paikkakunnalla asuvan ystävättäreni kanssa pitkän kuulumisten päivityspuhelun, ovat menneet miehensä kanssa kihloihinkin hiljattain. "Ai niin, olisi vielä yksi uutinen!" Siinä vaiheessa hamusin jo peukalolla punaisen luurin kuvaa puhelimesta ja kuvitteellista paperipussia ja olin varma, että menen oikeasti sanattomaksi jos uutiset ovat vauvauutisia. "Meille tulee koira!" Puuuuuuh.

    Miehen hyvä ystävä ilmoitti eräänä toisena päivänä, että heille pukkaa perheenlisäystä. Mies tuntui aidosti jaksavan iloita, minä en. Miksei minua saa surettaa ja/tai v******aa, kun muille putkahtelee lapsia kuin sieniä sateella? Ehkä olen sitten henkisesti pieni ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisää koirauutisia maailmalle! :)
      Jos multa kysytään, saa surettaa ja/tai v*****aa. Terveisin toinen pieni ihminen.

      Poista
  4. Blogissani on sinulle haaste.

    VastaaPoista