Turhauduin tämän kierron ovulaation aikana pakkopullaan aika totaalisesti. Seksi on mahtava juttu, mutta kyllä se aika puulta maistuu pakon edessä. Ja tuntuu siltä, että sen pakottamisen jälkeen on vaikea suhtautua asiaan vapautuneesti. Todella raivostuttavaa, koska seksi on aina ollut mulle tärkeä osa parisuhdetta ja omaa hyvinvointia.
Kierron pitäisi päättyä viikonloppuna. Sitten nähdään taas missä mennään. Hyvä puoli on, että viikonloppu on niin täynnä ohjelmaa, etten taida ehtiä menkkoja miettimään.
Ajattelin, että mikäli nyt ei tärppää, voisin ottaa ainakin yhden kierron taukoa yrityksestä. Antaa tilanteen tasaantua. Katsoa eteenpäin muiden ajatusten kanssa. En tiedä pystynkö siihen, koska alitajunta kyllä laskee kiertopäivät ihan ilman pyytämättäkin, ja houkutus seurata puhelimen ovulaatiokalenteria on suuri. Aina voi toivoa.
sulle on haaste mun blogissa:)
VastaaPoistakuulostaa hyvältä toi tauko. ottaa "rennosti", en kyl tiiä miten se oikeesti onnistuis... mutta ei saa vielä puhuu tollasta, ettei tuu huono onni! *koputtaa puuta*
Kiitos! :) Täytyy käydä katsomassa.
PoistaOlen samaa mieltä, harmittaa ja raivostuttaa ja ties mitä muutakin, että seksistä on tullut kellotettua ja ajastettua. Viimeiset parit kierrot mielihaluilla ei ole ollut mitään tekemistä tapahtuman kanssa, vaan suoritetaan kun pitää suorittaa. Henkisesti tappavaa ja pelottaa miten se vaikuttaa sitten loppupeleissä seksielämään.
VastaaPoistaJa ah, taukoa toivon minäkin. Vaan kun se kalenteri on jo ikimusteella hakkautunut pääkoppaan, ja puhelimeen ja laukussa olevaan kaleteriin...ei sitä vaan näy osavaan olla niitä sitten kuintenkaan vahtaamatta. Kun aikaa kuluu hukkaan ja kierto taas meni "hukkaan" jos ei yritä. Eli pitää vaan yrittää - vaikkei oikeasti just nyt jaksaisi.
Niin, jotenkin sitä on keksinyt, että varmasti juuri siinä kierrossa, minkä jättää väliin, olisi todennäköisyys paljon parempi.
PoistaToisaalta olen miettinyt, että ehkä kylmä yrittäminen jotenkin muuttaa kropan käyttäytymistä, ja hylkii alkupamausta. Kaikkea sitä voikin spekuloida.
Enpä ollut itse vielä hoksannut ajatella/pelätä, mutta nyt tuli mieleeni, että mitä jos tällä pakkopullavaiheella on pidempiaikaisia vaikutuksia omaan ja kumppanin suhtautumiseen seksiin? Ei huvittaisi leikkiä tulella ja tässä projektissa murentaa sellaista mikä toimii... Mutta jos haluaa pullan saada uuniin niin tietyllä ajanhetkellä on saatava solut kimppaan ja sillä selvä. Huvitti (ketään) tai ei.
VastaaPoistaNo tuo on juuri se, mitä itse pelkään. Koska loppupeleissä Mies on se, jonka ensisijaisesti haluan. Lapsi sitten mukava lisä. En kuitenkaan mitenkään näe, että haluaisin lapsen Miehen kustannuksella.
PoistaOlen paljon miettinyt sitä, että ehkä tämä on merkki siitä, ettei ajoitus nyt vain auta. Vaan että tarvitaan jotain muuta. Vielä kun keksisi mikä se muu olisi.