10.9.2013

Gaboom!

Käytiin moikkaamassa tätejä Väestöliitossa. (miksei siellä ole muuten töissä lainkaan setiä? Onko kyse kirjoittamattomasta säännöstä, vai eikö sinne vain ole hakeutunut miehiä töihin?)
Aika karua meininkiä. Lääkäri kävi läpi tutkimus- ja tuloshistorian totesi sen päätteksi aika suoraan, että nyt ei kannata enään odottaa yhtään ja että hän suosittelee IVF:ää.

Gaboom.

Meni tämä tyttö hetkeksi hiljaiseksi, ja sitä ei muuten tapahdu usein. Jotenkin olin kuvitellut, että tässä olisi vielä vaihtoehto "nappaile pari viikkoa näitä pillereitä, niin olosuhteet paranevat", ja sitten tärppäisi hiukan avustettuna. No ei ole.

Nyt pitäisi sitten päättää, että a) odotammeko (lähes) mahdottoman tapahtuvan ja käytännössä unohdamme biologisen lapsen, vai b) otamme pankkilainan, jotta voimme edes yrittää lapsen saantia hoidoilla (ilman takeita että onnistumme), vai c) muutamme takaisin Suomeen päästäksemme julkisen hoidon piiriin, edelleen ilman takeita onnistumisesta ja potentiaalisesti aiheutamme ikuisen katkeruuden (jos lasta ei kuulu), koska luovuimme nykyisestä unelmien asuinmaastamme "turhaan". Ja kun vieläkään en ole edes varma koko lapsiasiasta.

Mieli tekisi oksentaa ahdistuksesta.

8 kommenttia:

  1. Hei, uusi lukija ilmoittautuu. Löysin tänne Silmun blogin kautta, jonne myös löysin tänään.

    Hauskaa, meidän ei-hauskoissa tilanteissa on yhtymäkohtia: a) meilläkin diagnoosina selittämätön b) mekin asuttiin vielä reilu vuosi sitten kaukana Suomesta, c) mullakaan ei ole mitään hirveää vauvakuumetta, pikemminkin ehdoton varmuus siitä että haluan perheen ja lapsenlapsia.

    Jään seuraamaan mielenkiinnolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! Kävin itse asiassa myös vilkuilemassa blogiasi aiemmin, mutta jostain syystä en pysty lisäämään sitä lukulistalleni. Aina kun yritän laittaa sinun tekstisi, muuttaa Blogger linkin ohjaamaan Väestöliiton blogien etusivulle, jolloin sieltä pitää kaivaa sinun tekstisi muiden joukosta... Yritän käydä katselemassa erikseen!

      "Kiva" löytää kohtalotovereita. Saanko kysyä, muutitteko Suomeen lapsiprojektinne takia, vai alkoiko lapsiprojekti Suomeen muuton seurauksena? Vai onko näillä mitään tekemistä keskenään?

      Poista
  2. Niin ja d) oon myös 30+, tai paremminkin 40- (=38). Yritys alkoi vuoden 2011 alussa.

    VastaaPoista
  3. Moi! Joo blogia ei kai voi lisätä lukulistalle ilman, että saa samalla ilmoituksia myös bloggauksista, jotka koskevat soseita ja imetystä - jei! :-)

    Muutto oli sekoitus kaikkea mahdollista. Tärkeysjärjestyksessä ehkä näin:

    * Olin ollut 11 vuotta yhtä soittoa poissa, kai mulle tuli jonkinlainen kymmenen vuoden kriisi ylipäänsä.

    * Lapsettomuuden eka vuosi - siitä kun alkoi tajuta, että jotain on ehkä pielessä, siihen asti kun alettiin selvittää asiaa ja saatiin ekat osviitat siitä, että jotain oikeesti on pielessä (miehen siittiöissä oli silloin häikkää, ei enää) - oli henkisesti niin rankka, että kyllä tuli äitiä ikävä (ja suomalaista yhteiskuntaa, jossa otetaan kaikki lapsia ja äitiyttä koskeva Hyvin Vakavasti. Afrikassa lapset on kyllä tosi tärkeitä, mutta ainakaan tuolla päin ei saa hirveesti myötätuntoa, jos niitä ei onnistukaan tuottamaan - koska ainahan voi pitää huolta jonkun toisen lapsista).

    * Huomasin, että mun vanhemmat alkaa vanheta.

    * Viisi vuotta samalla suht ahdasmielisellä takahikiällä tuli täyteen ja kun parhaat ystävät muuttivat pois, olis vaatinut enemmän henkisiä voimavaroja kuin mitä mulla sillä hetkellä oli, jotta olisin jaksanut luoda itselleni uuden tosi kivan sosiaalisen elämän.

    * Aattelin, että luottaisin suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään enemmän kuin paikalliseen ja naapurimaan yksityiseen järjstelmään, jossa hoidetaan asioita niin innokkaasti, ettei aina tiedä onko siihen syytä, vai onko kyse vain rahanhimosta. Sinänsä yksityinen hoito siellä ja kelakorvattu yksityinen hoito täällä olisivat tulleet aika saman hintaisiksi.

    Nyt olen ollut täällä Suomessa reilun vuoden, enkä ehkä ihan ole sopeutunut tähänkään meininkiin vielä. Aika juureton olo.

    Ehdottomasti hyvä oli silti tulla tänne, sillä muualla olisin varmaan jatkanut jossitteua siitä, jos sittenkin olis pitänyt tulla tänne. Ja perheen ja ystävien parissa viettämätön aika on oikeesti sellasta, mitä ei saa ikinä takaisin.

    En kuitenkaan koe, että just tuon lapsiasian takia olis tarvinnut tulla takaisin, jos olisi ollut muuten sellainen olo, että viihtyy hyvin siellä missä on.

    Tästä tuli nyt aika sekava vastaus. Nää maailmalla / Suomessa, juurettomuuden tunne ja identiteetti-asiat on aika lailla pinnassa ja voisin jorista näistä vaikka kuinka.

    Toivottavasti löydätte just sen teille sopivan ratkaisun!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hilkka, kiitos vastauksestasi. Erityisesti "En kuitenkaan koe, että just tuon lapsiasian takia olis tarvinnut tulla takaisin, jos olisi ollut muuten sellainen olo, että viihtyy hyvin siellä missä on." tuo lohtua. :)

      Poista
  4. Hei tässä tulee sarjaa ärsyttäviä vippaskonsteja, mutta saan ehdotella tällaisia, koska kärsin itsekin lapsettomuudesta:

    Entä jos ensi hätään kävisit jossain puolijärkeenkäyvässä hippihoidodsa siellä missä nyt ootte? Esim akupunktio tai hypnoterapia tai vyöhyketerapia?

    Sellaisen vois ottaa wellness-hoidon kannalta, mut tulis silti sellanen olo, että on tehnyt asioille jotain JA jos sattuiskin oleen niin että kyse oiskin jostain sellaisesta, mihin hippihoito voisi purra, niin sehän olis mahtavaa.

    Henk koht mä aattelen, että meidän tapauksessa on varmaan kyse joko a) siitä että munsasoluissa on jotain vikaa, mitä mikään hippihoito ei korjaa tai b)siitä että alitajuisesti vastustan täysillä niin lopullista ja sitovaa asiaa kuin äitiyttä - ja sellaseen taas voisi joku hippihoito tepsiä.

    Myönnettäköön, että ehkä tässä hieman yliarvioin tahdonvoimani merkityksen. Mutta toisaalta oon kyllä niin itsepäinen, että ihan oieesti ajattelen toisinaan, että ehkä kyse tosiaan on siitä etten vaan osaa luovuttaa kontrollia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hippihoito <3
      Mä suhtaudun vaihtoehtohoitoihin ristiriitaisesti. Toisaalta olen pragmaattinen insinööri, mutta toisaalta myös sitä mieltä, ettei tiede selitä ihan kaikkea. Saattaa olla, että päädyn kokeilemaan, jos tässä nyt käy jotenkin hassusti. Kiitos.

      Poista
    2. Hippihoito... :)

      Yritin Hormoneilla ja IVFllä tulla raskaaksi vuoden ajan plussaamatta kertaakaan. Akunpunktuurin jälkeen tulin raskaaksi heti! Kaksoisraskaus! Valitettavasti tuli kaskenmeno mutta olen ikiollinen siitä että sain kokea edes kerran miltä tuntuu olla raskaana... <3

      Nyt uusi yritys luovutetuilla munasoluilla, ensi viikolla olisi ET.

      Poista