6.8.2013

Lehdistökatsaus

Kyllä media nyt "hellii" osuvilla jutuilla.

Jadekivi linkkasi kommentissa Ylen artikkeliin, joka väittää ihan jotain muuta kuin ollaan totuttu näkemään. Mielenkiintoinen näkökulma terveellisten elämäntapojen merkityksestä. Lohtua päivään.

Tämä päivä taas toi tullessaan Rosa Meriläisen kolumnin, joka myös sivuaa aihepiiriä, mutta taas vähän eri näkökulmasta. Mielenkiintoinen juttu, jossa omalla kohdalla kolahti erityisesti kohta "Onhan usein naisihminenkin kolmenkympin korvilla sitä mieltä, ettei halua lapsia. Mutta mieli mielellään muuttuisi viiden vuoden päästä." Uskon tähän kovasti, sillä erotuksella etten ole kuvitellut etten haluaisi lapsia ylipäänsä, en vain ole halunnut niitä sillä hetkellä. Koko ajan olen kuitenkin uskonut siihen, että joskus tulee se päivä, jolloin haluan. Oikein kovasti. Ja nyt pitää varmistaa että kaikkia pelimerkkejä ei ole pelattu ennen kuin tämä päivä koittaa.

Lapsettomuudesta kärsinyt ystäväni joskus sanoi fiksusti, että hänelle pahin paikka oli se, kun ensimmäistä kertaa elämässään ei voinut kontrolloida ja suunnitella jotain asiaa.

Jep jep.

5 kommenttia:

  1. Hei
    Olen seurannut blogiasi pitkään. Pohdintasi ovat mielenkiintoisia ja rehellisiä.

    Muistan lukeneeni joskus artikkelin , joka käsitteli spontaanin raskauden todennäköisyyttä eri pituisen lapsettomuuden jälkeen. Muistaakseni esimerkiksi kolmen vuoden yrittämisen jälkeen spontaaniraskauden todennäköisyys ei enää ollut kovin suuri naisen iästä riippumatta. Valitettavasti en nyt löytänyt enää tuota artikkelia.

    Onnea mahdollisiin tuleviin hoitoihin.
    t Kolmen IVF-lapsen äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, mukava kuulla, että olet seurannut.

      Mielenkiintoista myös kuulla tuosta kolmen vuoden statistiikasta. Meillä tulee nyt syksyllä kolme vuotta täyteen ja vaikka koko aikaa ei todellaakaan olla yritetty täysillä, ei uskoa enää riitä luonnolliseen spontaaniraskauteen. Tuo tutkimustieto omalta osaltaan vahvistaa, että kyllä tässä täytyy apua hakea, jos jotain haluaa saada aikaan.

      Kiitos, onnea(kin) varmasti tarvitaan!

      Poista
  2. Meillekin klinikalla sanottiin kolmen vuoden itsenäisen yrityksen jälkeen, että luomuraskauden mahdollisuudet alkaa olemaan 1-2% luokkaa per kierto. Mahdotonta ei kuitenkaan!

    Mutta tosiaan, meillä oli sihtailtu tarkasti ovulaatioon jotakuinkin joka kierrossa, joten tilanne on aivan eri jos on menty vähän huolettomammalla asenteella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, mieletöntä kärsivällisyyttä jaksaa 3 vuotta sihtailla! Mulla taisi mennä hermot jossain kolmannen tai neljännen tähtäyksen kohdalla. Kertoo ehkä jotain motivaatiosta.

      Minä luovutin mielessäni luomun suhteen tosin jo vuoden kieppeillä, koska lähtökohtaisesti jo oli fiilis, ettei tässä onnistuta.

      Mulle "yrittäminen" oli todella vaikeaa, tuntui että uhrasin pienen palan parisuhdetta joka kerta kun lähdin kellon kanssa hommiin.

      Poista
    2. Toki me pidettiin välillä ns. taukokiertoja, mutta valitettavasti kun siihen yrittämisen makuun on päässyt, niin ei sitä ovulaatiota noin vain unohda ja jos sitä ei sitten hyödynnetty, niin katumus iski. Kun olisihan se mukamas voinut olla juuri se kierto, kun olisikin tärpännyt...

      Ja meillä kuitenkin se yksi (keskenmennyt) luomuplussa nasahti n. 1,5v yrityksen jälkeen, joten se toi vähän lisäpotkua hommaan. Ilman sitä tuskin oltaisi jaksettu noin pitkään.

      Poista