28.3.2012

Voi plop

Nyt se tapahtui, ensimmäinen mielipaha kaverin lapsesta.

Ympärilläni kuuluu tosiaan plop plop. Viimeisin käänne on, että paras ystäväni sain lapsen muutama päivä sitten, mikä oli kerta kaikkiaan ihanaa! Pieni oli hyvin odotettu ja olen aidosti todella onnellinen ystäväni puolesta.

Itsellä oli kriittiset hetket meneillään ja odottelin alkuviikosta tuomiota aukiolotutkimukseen. Ja tuomiohan sieltä tuli, menkat alkoivat taas päivälleen silloin kuin "pitikin". Vaikka taisin olla pääosin helpottunut, sekottui kuvaan ensimmäistä kertaa selkeästi myös harmistusta. Sain nimittäin hetki sitten tekstiviestin ystävältäni, jonka kanssa en ole ollut yhteydessä hetkeen. Hän kertoi tyttönsä juuri syntyneen, enkä tiennyt hänen olleen edes raskaana.

Ensimmäinen reaktio oli, että miten nuokin onnistuivat niin helposti.

Toki olen onnellinenkin heidän puolestaan, mutta nyt tunsin myös omaa epäonnistumista. Enkä todellakaan halua ajautua tähän fiilikseen. Miksen voi vain olla vilpittömän iloinen toisen puolesta? Eihän se minulta ole pois jos toinen onnistuu. Huokaus.


1 kommentti: