Uusimmassa Trendissä (ei, en tilaa enkä osta sitä, se on huono lehti, mutta sain näytenumeron kotiin ja olen lukenut sitä) oli Maria Veitolan juttu hänen raskaanaolemisestaan. Juttu alkoi sillä, että Veitola totesi, miten hän päätti tehdä lapsen ja katsoa mitä tapahtuu. Mulla kiehahti ensin täysillä, kun taas joku "päättää tehdä lapsen kun se sopii". Luin kuitenkin juttua eteenpäin ja totesin, ettei tuo ollutkaan pääasia, vaan huolimaton johdanto asiaan. Vaikka onkin kivaa, että joku onnistuu kertaheitolla, kirpaisee se silti.
No, kuitenkin, Veitola kirjoitti siitä, miten hän on (aina?) ollut sitä mieltä, ettei halua lapsia. Nyt kun hänen mielensä muuttuikin, on ympäristö ollut järkyttynyt siitä, miten hän on kääntänyt kelkkansa ja "pettänyt" heidät. Joku iltapäivälehti taisi uutisoida kolumnin, että Veitolan ystävät jättivät hänet uutisen jälkeen.
Itse jäin miettimään ennemmin sitä, miten raskaaksi tuleminen ja lapsen saaminen muuttaa kiinnostuksen kohteita ja mieluisia keskusteluaiheita, ja miten se aloittaa siirtymisen toiseen kaveripiiriin. Kyse ei siis ole siitä, että joku jättää toisen, vaan siitä että kukin viettää aikaansa sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa pystyy keskustelemaan itseään kiinnostavista asioista. Lieneekin luonnollista, että sitä pikku hiljaa ajatuu toisenlaisten kaverien seuraan, koska sieltä saa vastakaikua omille ajatuksilleen. Ei kyse ole tällöin mistään välirikosta lapsen takia. Eiköhän itse kukin voi katsoa raskaana olleessaan itseään peiliin, jos tuntuu että kaverit kaikkoavat. Ei itseänikään kiinnosta vaippajutut kun omia lapsia ei ole, enkä ymmärrä miksi joku niistä haluaisi puhua. Pyöräytän myös silmiäni joka kerta, kun joku kaveri facebookissa postaa pissa-kakka-juttuja. En halua lukea niitä, enkä ymmärrä miksi kukaan muukaan haluaisi.
Mieleni muuttuu varmasti tämän(kin) asian suhteen omien lapsien kohdalla. Toivon kuitenkin, että mulla säilyisi sosiaalinen silmä sen verran, etten tuputtaisi näitä juttuja niille joita ne eivät kiinnosta, ja siten karkota ystäviäni. Ei kaikesta tarvitse olla samaa mieltä tai kiinnostunut, mutta asioita voi myös suodattaa.
Mieltähän saa muuttaa, mutta ei voi olettaa, että muiden mieli muuttuu samaa tahtia ja loukkaantua sitten kun näin ei tapahdukaan.
En ole ihan maria veitoloita kokenut, mutta jo tämän yrittämisprosessin myötä on sosiaalinen käyttäytyminen muuttunut. Tosin tämä lienee kumminkin vähän eri asiasta mistä kirjoitit, mutta vähän sivuaa aihetta kaiketi kumminkin :) Jotenkin tuntuu ettei tästä voi puhua kenellekään. Tai ne jotka ovat kiinnostuneita, niin eivät vaan ymmärrä. Tai omalla tavallansa ymmärtävät, mutta eivät siten kun minä haluaisin. Vaikea selittää, mutta jotenkin on yksinäine olo. Ajatukset ja tekemiset kun pyörii tämän Yrityksen ympärillä, niin maailma kapenee. Tahattomastikin.
VastaaPoistaJa kyllä itsekin huomaa tuntevansa itsensä aika ulkopuoliseksi keskuteluissa, joissa esim. kolmen lapsen äidit keskustelevat oikeastaan mistä tahansa. Ei "kateudesta" vaan siitä ettei oikein tiedä niistä asioista. Tietysti koettaa ymmärtää vaan ei niihin osaa (vielä ainakaan) samaistua :)
Juuri näin. Ja senpä takia sitä täälläkin hengataan ja kirjoitellaan. Itselle syy on ennen kaikkea se, etten halua kyllästyttää läheisiäni tästä asiasta jatkuvasti jauhamalla. Olen tästä kyllä monelle puhunut, mutta vain kohtuu lyhyesti. Täällä sitä paitsi löytyy asian paremmin ymmärtäviä. :)
PoistaToivotan tsemppiä, että saisit laajennettua tekemisiä ja ajatuksia Yrityksen ympäriltä enemmän muualle, vaikka helppoa se ei aina ole. Odotus on helpompi kestää kun välillä miettii muuta.
Tuohon jälkimmäiseen on tarkennettava, että mä en kyllä edes halua puhua lapsiasioista kovin paljoa. En niistä tiedä, mutten myöskään ole kiinnostunut. Vielä.