23.4.2012

Äidillisyys / isällisyys

Isyyspakkauksen Tommi kirjoitti (taas) osuvasti isyydestä ja isällisyydestä. Parhaat nostot olivat ehdottomasti
  1. Hölmöä kysyä pidätkö lapsista, koska lapsia on niin moneen menoon. Aika itsestäänselvyys, mutta näköjään tämäkin piti sanoa ääneen ennen kuin se kolahti.
  2. Lapsensa toisen ihmisen syliin tunkeminen ei todennäköisesti saa aikaan vauvakuumetta, vaan juuri päinvastaisen reaktion. Voi miten tuttu tilanne.
Kun vielä luin kyseisen postauksen kommentteja, tunsin jotenkin lämpimän läikähdyksen sisälläni. Ei se nyt niin kovin poikkeavaa ole, ettei pode vauvakuumetta tai intoudu lapsista.

Fiilikseni oli muutenkin todella hyvä luettuani jutun ja kommentin, itsellekin nimittäin selvisi jotain. Olen potenut paljon sitä, miten en vieläkään tiedä haluanko lapsen vai en. Nyt kuitenkin ymmärsin itsestäni, että oikeastaan olen epäillyt tätä koska en ole kokenut vauvakuumetta. Lapsen voi kuitenkin haluta ilman sitä kuumettakin. Se on ehkä erilaista halua, mutta ihan yhtä oikeutettua.

2 kommenttia:

  1. Ehkä se on vaan erilaista "vauvakuumetta" se lapsen haluaminen ilman turhaa tunteilua? Mä en olisi koskaan voinut kuvitella potevani jonkinlaista "kuumetta", mutta tiesin kuitenkin aina haluavani lapsia. Sitä vaan pystyi silloin rauhassa pohtimaan toivottua ajankohtaa ja analysoimaan asiaa ilman mitään hormonihöyryä.

    Mutta sitten tapasin mieheni ja vauvakuume iski päälle aivan puun takaa. Tiesin heti, että tämän miehen kanssa haluan perheen ja siitä se lähti. Kivaa se ei kyllä ollut enkä tajua oikein vieläkään ulkopuolisten naureskeluja toisen ihmisen vauvakuumeilulle.

    Se oli raastavaa odotusta, pelkoa siitä, että jotakin meneekin vikaan, suihkussa itkettyjä tunteja ja tyhjyyden tunnetta -niin sylin tyhjyyttä kuin sitäkin, että oman elämän ihanat asiat menettävät merkitystään. Muistan, että olimme mieheni kanssa unelmiemme pitkällä reissulla toisella puolen maailmaa (olen aina ollut kova reissaamaan ja mulle se on aina ollut ihan parasta). Ja siellä mä vaan mietin, että vaihtaisin kaiken tämänkin siihen, että saisin lapsen.. Todella shokeeraavaa, minulta.

    Joten 'vauvakuumeilussa' ei ole mitään kivaa ja mun mielestä parempi olisi, jos sellaista ei tarvitsisi tuntea alkuukaan.

    VastaaPoista
  2. Mulla ero on ehkä ollut se, että olen ajatellut haluavani joskus lapsia. Nyt kun asian pitäisi olla jossain määrin ajankohtainen, tuntuu silti siltä, että haluaisin jatkaa näin, en kaipaisi tähän ketään kolmatta. Mielummin pitäisin miehen ja arjen yksin itselläni, enkä haluaisi sitä jakaa toisen kanssa, tai uhrata äitiyden alttarille.

    Siitä olen kyllä samaa mieltä, että kun nyt kuitenkin näitä lapsettomuusasioita ollaan mietitty, olen tyytyväinen ettei sitä kuumetta ole ollut. Tuntuu paljon helpommalta käydä näitä läpi kun ei ole sellaista 'pakko-saada-heti-nyt' -fiilistä.

    VastaaPoista