tag:blogger.com,1999:blog-2890152206757913901.post5776454071984463517..comments2023-05-19T13:30:33.098+03:00Comments on Entä jos ei?: Entä jos kaikki ei tunnukaan miltä "pitäisi"Odotellenhttp://www.blogger.com/profile/09598556273904699940noreply@blogger.comBlogger9125tag:blogger.com,1999:blog-2890152206757913901.post-2369488456366820102013-12-22T11:54:29.838+02:002013-12-22T11:54:29.838+02:00Hih. :) Joskus ei tosiaan usko ennen, kuin kuulee ...Hih. :) Joskus ei tosiaan usko ennen, kuin kuulee muiden suusta asian, jonka periaatteessa kyllä jo tietää. Kiva että onnistuin saamaan sut paremmalle mielelle. Ja kiitos toivotuksista! Tulee hyvä joulu.Silmuhttps://www.blogger.com/profile/16515832405190253316noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2890152206757913901.post-35055736589901786372013-12-22T09:08:00.375+02:002013-12-22T09:08:00.375+02:00Kiitos Silmu viestistäsi, tuli paljon parempi miel...Kiitos Silmu viestistäsi, tuli paljon parempi mieli. Viimeisen lauseen kohdalla puhkesin spontaanisti hymyilemään. Eikö ole tyhmää että jonkun muun täytyy sanoa tuollaisia asioita? Kaunis kiitos kuitenkin, selvästi tarvitsin sitä.<br /><br />Ehkä olet oikeassa. Olen periaatteessaa suurien tunnekuohujen ihminen, mutta tunnen aina voimakkaammin muiden puolesta. Esim. häissä alan pillittämään kun sisäänmarssin ensimmäiset sävelet kajahtavat, mutta omissa häissäni itkin vasta ihan loppuillasta kun äiti pääsi yllättämään isosti. :)<br /><br />Varmasti osa kaikkea tätä on myös se, että itsekin pelkään menettäväni itseni jonnekin vauvamaailmaan, kokonaan pois nykyisestä. Ja toisaalta taistelua stereotyyppisiä normeja vastaan.<br /><br />Hienoa kuulla, että pahoinvointisi on loppunut, nyt kaikesta voi paremmin nauttia. Oikein lämmintä joulua teille, kiitos kun kävit jättämässä terveiset, kuullaan taas.Odotellenhttps://www.blogger.com/profile/09598556273904699940noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2890152206757913901.post-81580085905915498012013-12-21T10:42:28.850+02:002013-12-21T10:42:28.850+02:00Odotellen, ihanaa että kirjoitit taas! Juttusi ova...Odotellen, ihanaa että kirjoitit taas! Juttusi ovat niin pohdiskelevia ja rehellisiä (ja minulle hyvin samaistuttavia). Luin tämän kirjoituksesi tuoreeltaan ja olen miettinyt koko viikon, miten vastaisin.<br /><br />Minulla on ollut monia hyvin samankaltaisia tunteita. Minusta ei kuulosta siltä, että olisit millään tavalla epänormaali, vaan siltä, että yleinen äitiydestä rakennettu kuva on hyvin ahdas ja läheskään me kaikki emme mahdu sen raameihin. Kaikesta näkee, että suhtaudut raskauteen ja vanhemmuuteen hyvin vastuullisesti ja teet parhaasi, kaikkesi, lapsen puolesta. Mitä muuta voisi enää vaatia? <br /><br />Minulla on nyt hyvin seesteinen, onnellinen olo, kun pahoinvointi on vihdoin helpottanut (se kesti aika lailla siihen asti, kun 16 viikkoa tuli täyteen). Eilen ostin ensimmäiset äitiyshousuni. On ollut ihanaa kertoa uutisia pikkuhiljaa ystäville ja työkavereille ja nähdä, kuinka aidosti he iloitsevat. Mutta ei minustakaan tunnu siltä, että pakahtuisin onnesta tai rakkaudesta vauvaa kohtaan vielä tässä vaiheessa. Tuntuu hyvältä, luonnolliselta, oikealta, mutta en ole koskaan ollut mikään suurten tunnekuohujen ihminen. En ole kyynelehtinyt ultratutkimuksissa tai raskaustestiä tehdessäni. Mies ihmetteli juuri naureskellen, etten ole ollut lainkaan pahantuulinen tai kiukutteleva hormonien takia. Vastasin siihen, että enhän minä muutenkaan ole sellainen. Kaikki eivät vain reagoi samalla tavalla.<br /><br />Minua ärsyttää kovasti, kun mieheni perheenjäsenet puhuvat koko ajan vain miehen siskon lapsesta, ja nyt toki myös tästä meidän tulevasta. Vaikka olen toivonut lasta näin kauan, en halua että elämäni redusoituu pelkäksi lapsiperhe-elämäksi. Olen yhä kiinnostunut monista muista asioista ja haluaisin keskustella niistäkin. Töistä pidän oikein mielelläni ainakin vuoden hengähdystauon, mutta varmaan senkin aikana seuraan vähän, mitä alalla tapahtuu, ja saatan itsekin tehdä jotain pientä. Olen haaveillut tästä alasta ja työnkuvasta paljon pidempään kuin olen haaveillut äidiksi tulosta, ja työ on tosi tärkeä osa identiteettiäni. Toisaalta tiedostan senkin, ettei työni mihinkään katoa perhevapaan aikana. <br /><br />Huh, voisin kirjoittaa näistä asioista paljon pidempäänkin, mutta riittäköön tämä tällä kertaa. Ehkä jatkan joskus omassa blogissani (se tosin ei tunnu enää oikein soveliaalta kirjoitusalustalta, kun raskaus on näinkin pitkällä). Oikein ihanaa joulua teille! Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet.Silmuhttps://www.blogger.com/profile/16515832405190253316noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2890152206757913901.post-2958562635614637082013-12-18T05:07:57.659+02:002013-12-18T05:07:57.659+02:00Kiitos, anonyymi. Varmasti olet oikeassa tuon suht...Kiitos, anonyymi. Varmasti olet oikeassa tuon suhteen, että olemme erilaisia. Niin se "yleinen totuus" vain valtaa mielen. Toivon todella, että syntymä muuttaa tilanteen, tällä hetkellä mietin paljon sitäkin, että mitä jos ei muuta? Jos lapsi ei tunnukaan miltään? Pelottava ajatus.Odotellenhttps://www.blogger.com/profile/09598556273904699940noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2890152206757913901.post-13790461331962494252013-12-17T14:52:09.182+02:002013-12-17T14:52:09.182+02:00Hyvin tutunkuuloisia ajatuksia omalta raskausajalt...Hyvin tutunkuuloisia ajatuksia omalta raskausajaltani, olemme kai vain kaikki niin erilaisia luonteinemme ja siksi myös raskausaika on kaikilla omanlainensa. Jollain tapaa koko raskausaika konkretisoitui vasta kun vauva oli sylissä, sitä ennen kaikki valmistautuminen tuntui jollain oudolla tapaa hyvin "teoreettiselta", vaikea tätä selittää. Silti raskausaikaa on mukava muistella näin jälkeenpäin, se oli yhtäaikaa iloista, epävarmaa, huolestunutta, toiveikasta aikaa.. Kaikkea hyvää sinulle odotusaikaan, olisi mukava lukea kuulumisiasi myös jatkossa.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2890152206757913901.post-90497387919442811852013-12-17T13:18:24.807+02:002013-12-17T13:18:24.807+02:00FC, kiitos. Jossain syvällä tiedostan, etten ole y...FC, kiitos. Jossain syvällä tiedostan, etten ole yksin ajatusteni kanssa, mutta silti niitä on jotenkin vaikea hyväksyä, ehkä koska niistä ei puhuta.<br /><br />Lueskelin muuten sun kipukirjoitusta ja paha mieli tuli. Toivottavasti saat tilanteesi kontrolliin ja pikkuhiljaa pois lääkkeistä. Olen itse myös migreenikko (noin pahana ei ole tosin koskaan ollut) ja ollut myös estolääkityksellä ja välillä oli aikoja, jolloin en poistunut mihinkään ilman että oli kohtauslääkitykset mukana. Hyvin mahtuu iltalaukkuun huulipuna ja pillerit vierekkäin. ;) Nykyisin menee hyvin, vain joitain yksittäisiä kohtauksia vuodessa. Odottelin pelonsekaisin tuntein miten raskaus vaikuttaa migreeniini, mutta yhtään kohtausta ei ole ollut. (puuta taas koputtaen)Odotellenhttps://www.blogger.com/profile/09598556273904699940noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2890152206757913901.post-19030035182497334122013-12-17T13:13:22.675+02:002013-12-17T13:13:22.675+02:00Hilkka, kiitos. Ehkä minussa asuu pieni Sinikka No...Hilkka, kiitos. Ehkä minussa asuu pieni Sinikka Nopola. :)<br /><br />Olet oikeassa tuon äitiysloma-asian suhteen. Suomen etuja mulla ei tosiaan olekaan, enkä niitä tule näillä näkymin noudattamaan. Mulla on 3kk palkallista äikkäriä, loppu menee sitten omasta pussista. Työnantajani on joustava, joten kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia. Olen myös miettinyt vaihtoehtoa, jossa palaisin kohtuu nopsaan takaisin töihin osa-aikaisesti. Nämä ajatukset lohduttavat ahdistusta äitiyslomasta, mutta eivät rauhoita huonoa omaatuntoa "huonosta äitiydestä". Ehkä mun pitäisi kuunnella enemmän muiden kulttuurien tavoista, ei se 1v olen mikään itsestäänselvyys.<br /><br />Tuo lounas-imetys on mahtava oivallus! Sitä en jotenkin ollut ajatellutkaan. Menee ehdottomasti harkintaan.<br /><br />Kiitos, tuli vähän parempi mieli. Hyvää joulua myös sinulle!Odotellenhttps://www.blogger.com/profile/09598556273904699940noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2890152206757913901.post-19679670264610860362013-12-17T13:01:48.669+02:002013-12-17T13:01:48.669+02:00Mä varmaan ajattelisin raskaudesta samalla tavalla...Mä varmaan ajattelisin raskaudesta samalla tavalla kuin sinä. Itsekin vielä empivänä. Mullekkaan lasten hankinta/saaminen ei ole koskaan ollut itsestään selvyys. Tällä hetkellä lapsihaaveet on jäissä kroonisten kipujen kanssa elämisen takia. Tällä määrällä lääkkeitä ei juuri pysty raskaana olemaan ja perheen perustaminen sen kuin vain lykkääntyy ja lykkääntyy koko ajan tämän kipuasian takia.<br />Kaikki tunteet ja ajatukset raskauden kanssa on varmasti sallittuja. Kylläse sen verran mullistava kokemus on. Tsemppiä jatkoon ja toivon ,että tulisit vast edeskin kertomaan kuulumisiasi tänne blogisi puolelle. :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2890152206757913901.post-77896980112006986332013-12-17T12:16:09.276+02:002013-12-17T12:16:09.276+02:00Jee, paluu! Tervetuloa takaisin!
Musta tuo olo ku...Jee, paluu! Tervetuloa takaisin!<br /><br />Musta tuo olo kuulostaa aika normaalilta. Ihminen varmaan suhtautuu asioihin perusluonttensa mukaisesti, vaikka olis niitä miten odottanut. Siis jos Sinikka Nopolan hahmo tulisi raskasksi pitkän lapsettomuuden jälkeen, se varmasti sanois, että ei tehrä tästä ny numeroo.<br /><br />Onko siellä missä ootte pakko mennä Suomen äitiyslomasääntöjen mukaan? <br /><br />Mun kahdessa afrikkalaisessa kotimaassa äitiysloma toimi silleen, että se oli 3kk, mutta monet palasi töihin jo aikaisemmin, kun ei malttaneet pysyä poissa. Työnantajien suhtautuminen imettävien äitien lounastuntien pituuksiin ja muihin taukoihin oli suht joustava, joten imettämistä (vaikkakaan ei täys-) pystyi jatkamaan aika hyvin, vaikka kävi töissä.<br /><br />(Tosin em. pätee vain siihen pieneen osaan väestöä, joilla on hyvät työpaikat.)<br /><br />Kirjoita taas kuulumisia! Ja hyvää joulua!Hilkkahttps://www.blogger.com/profile/12297702660211528074noreply@blogger.com